12 - SMILE.JPG

Ensimmäistä kertaa tapasin Mary E:n vuonna 2007. Hänen aviomiehensä Terence, jonka kanssa he olivat
olleet aviossa viisitoista vuotta, sopi minulle haastatteluajan Mary E:n kanssa. Lopulta Mary oli suostunut, koska en ollut virallinen toimittaja vaan pelkkä harrastelija etsimässä tietoa muutamaan yliopistotehtävään. Jos kaikki menisi niin kuin on suunniteltu, saisin tietooni myös vähän fiktiota. Valitsimme haastatteluajaksi tietyn viikonlopun, kun olin Chicagossa asiaan liittymättömällä reissulla. Juuri viime hetkellä Mary kuitenkin kieltäytyi tapaamasta minua ja lukittautui pariskunnan makuuhuoneeseen. Puolisen tuntia istuin Terencen kanssa makuuhuoneen oven takana, kun minä kuuntelin ja tein muistiinpanoja hänen yrittäessä rauhoitella vaimoaan.

Maryn puheissa ei ollut juurikaan mitään järkeä, mutta hän puhui juuri sitä, mitä oletin. Vaikka en voinut nähdä häntä, saatoin kuulla hänen itkevän. Lisäksi syy, miksi hän ei halunnut puhua minulle oli selvä; hän mainitsi toistuvasti painajaisensa. Terence pyyteli anteeksi vaimonsa puolesta ja minä muistuttelin, etten ole toimittaja etsimässä tarinaa, vaan ainoastaan utelias nuori mies etsimässä tietoa. Sitä paitsi olisin voinut hyvin löytää tuolloin toisen, samankaltaisen tarinan ja keskittyä siihen.

Mary E. vieraili usein pienellä chigagolaisella foorumilla vuonna 1992, jolloin hän törmäsi ensimmäistä kertaa smile.jpg:hen ja se muutti hänen elämänsä lopullisesti. Hän ja Terence olivat olleet naimisissa vain viisi kuukautta. Mary oli yksi arvioidusta 400 ihmisestä, jotka näkivät kuvan foorumilla. Hän on kuitenkin ainut, joka on puhunut kokemuksesta avoimesti. Loput eivät ole tulleet julkisuuteen - tai ehkä he ovat kuolleita.

Vuonna 2005, kun olin aloittanut lukion, kiinnostuin smile.jpg:stä ensimmäisen kerran. Mary oli useimmiten mainittu "Smile.dogin" uhri, joskin sitä kutsuttiin suurimmaksi osaksi smile.jpg:ksi. Kiinnostuin siitä, koska aiheesta ei ollut lähes ollenkaan tietoa, niinkin vähän, että ihmiset eivät uskoneet moiseen huhuun tai huijaukseen. Toki kiinnostuin tarinan kaameasta luonteesta, enkä voi väittää, etteivätkö tämänkaltaiset asiat vedä minua puoleensa.

Tarina on uniikki. Vaikka ilmiö keskittyy vain yhteen kuvatiedostoon, ei kuvaa löydä internetistä, vaan erilaisilta foorumeilta löytyy samankaltaisia photoshopattuja kuvia. Näitä pidetään feikkeinä, koska niillä ei ole samaa vaikutusta kuin oikealla smile.jpg:llä. Ne eivät siis aiheuta hermostuneisuutta tai tilapäistä aivolohkon aiheuttamaa epilepsiaa.

Tämä reaktio on yksi niistä asioista, miksi tätä huhua ylenkatsotaan niin paljon. Se on yksinkertaisesti eriskummallinen, joskin tämä riippuu siitä, että keneltä kysyt. Smile.jpg:n olemassaoloa saattaa kieltää yhtä lailla pelosta kuin uskonpuutteestakin.

Smile.jpg tai smile.dog eivät löydy Wikipediasta, vaikka kyseinen sivu sisältää monia muita skandaalisivuja, kuten esimerkiksi ****** (hello.jpg) ja 2girls1cup. Jos joku yrittää luoda sivun smile.jpg, se poistetaan heti.
Smile.jpg:hen törmäykset ovat internetlegenda. Mary E:n tarina ei ole uniikki; on muitakin tarinoita, joissa jotkut väittävät nähneensä kuvan. On sellainenkin huhu, että vuonna 2002 hakkeri meni erään foorumin sivuille ja lisäsi huumori- ja satiirifoorumille Smile.dog -kuvia, jonka jälkeen lähes puolet foorumin käyttäjistä olivat epileptikkoja.

Kuulemma vuonna 1990 smile.jpg pyöri internetissä sähköpostiviestinä, jonka aiheena oli "SMILE!! GOD LOVES YOU!" Tällaiset tapahtumat jättäisivät jälkensä, mutta harva ihminen todistaa kohdanneensa tämän tilanteen eikä linkkiä tai tiedostoa ole koskaan löydetty.

Smile.jpg:n nähneet usein vitsailevat, että heillä ei ollut aikaa tallentaa kuvaa kovalevylleen. Joka tapauksessa jokainen, joka väittää nähneensä kuvan, kertoo samaa: koirankaltainen olento (kuulemma siperianhuskyn näköinen) on valottuneena kamerassa, istuu synkässä huoneessa ja ainut taustalla näkyvä yksityiskohta on ihmisen käsi ojennettuna kuvan vasenta reunaa kohden. Käsi on tyhjä, mutta sitä sanotaan usein "kutsuvaksi." Tietenkin suurin osa on kuvassa olevalla koiralla (tai koiran kaltaisella olennolla, koska toiset silminnäkijät ovat varmempia näkemästään kuin muut). Peto hymyilee leveästi näyttäen kaksi riviä todella valkoisia, suoria, teräviä, todella ihmisenkaltaisia hampaita.

Silminnäkijät eivät tietenkään kertoneet tätä heti kuvan näkemisen jälkeen, vaan muistelivat kuvaa silloin, kun he kokivat epileptisiä kokemuksia ja näkivät kuvan silmissään. Nämä kohtaukset jatkuvat toistuvasti, usein silminnäkijöiden unissa, joten tuloksena on todella aitoja ja häiritseviä painajaisia. Kohtauksia voi hoitaa lääkkein, mutta se ei toimi kaikissa tapauksissa.

Mary E:llä ei ilmeisesti ollut toimivaa lääkitystä. Sen takia, kun kävin hänen asunnollaan vuonna 2007, lähetin viestiä monelle urbaanilegendoja ja taruja tutkiville uutisryhmille, sivuille ja sähköpostiketjuille toivoen, että löytäisi mahdollisesti smile.jpg:n muita uhreja. Siis sellaisia uhreja, jotka suostuisivat puhumaan kokemastaan. Hetkeen mitään ei tapahtunut ja unohdin asian kokonaan, koska olin aloittanut yliopiston ja olin suhteellisen kiireinen. Kuitenkin Mary otti minuun itse yhteyttä maaliskuun alussa vuonna 2008.

Vastaanottaja: jml@****.com
Lähettäjä: marye@****.net
Aihe: Viime kesän haastattelu

Hyvä herra L,
olen hyvin pahoillani viimekesäisestä käytöksestäni. Toivon, että tiedät, ettet ole syypää kieltäytymiseeni. Sen sijaan minä - minun käytökseni - johti minut siihen tilanteeseen. Olen tajunnut, että olisin voinut hoitaa asian paremmin. Toivon, että voit antaa anteeksi. Tuolloin olin kuitenkin peloissani.

Viidentoista vuoden ajan smile.jpg on vainonnut minua. Smile.dog tulee uniini joka yö. Tiedän, että se kuulostaa hullulta, mutta se on totta. Unieni, painajaisteni, laatu on sanoinkuvailematon ja ne ovat erilaisia kuin muut kokemani unet. En liiku enkä puhu. Katson vain eteenpäin, ja ainut asia edessäni on sen kamalan kuvan tapahtumat. Näen kutsuvan käden, ja näen Smile.dogin. Se puhuu minulle.

Ei se ole tietenkään koira, mutta en toisaalta tiedä mikä se on. Se kuulemma jättää minut rauhaan, jos teen niin, kuin se käskee. Minun pitää kuulemma vain "levittää sanaa." Niin se pyytää. Ja tiedän tarkkaan, mitä se tarkoittaa: se haluaa minun näyttävän kuvan jollekulle toiselle.

Ja pystyin siihen. Viikko tapahtuman jälkeen sain kirjekuoren ilman palautusosoitetta. Sen sisällä oli kasetti, ja tiesin tasan tarkkaan, mitä se sisälsi.

Pohdin pitkään vaihtoehtojani. Voisin näyttää sen tuntemattomalle, työkaverilleni.. Voisin näyttää sen jopa Terencelle, vaikka idea puistatti minua. Ja mitä sitten tapahtuisi? No, jos Smile.dog piti sanansa, saisin nukuttua. Mutta jos se valehtelisi, mitä tekisin? Enkä tiennyt, vaikka minulle tapahtuisi jotain pahaa, jos kuuntelisin olennon käskyä.

En tehnyt siis mitään viiteentoista vuoteen, vaikka pidin kasetin piilossa muiden tavaroideni seassa. Joka yö viidentoista vuoden ajan Smile.dog on tullut uniini ja vaatinut minua levittämään sanaa. Viisitoista vuotta olen pysynyt kovana, vaikka toisinaan on ollut vaikeampaa. Monet muut Smile.jpg:n nähneet lopettivat foorumilla käymisen; jotkut heistä olivat kuulemma tehneet itsemurhan. Toiset pysyivät täysin hiljaa, katosivat vain internetistä. Heistä olen huolissani kaikista eniten.

Toivon mukaan annat minulle anteeksi, herra L, mutta viime vuonna, kun otit yhteyttä ja mieheni kysyi haastattelusta, olin lähes romahtamispisteessä. Olin antamassa sinulle sen kasetin. En välittänyt valehteliko Smile.dog vai ei, minä tahdoin sen loppuvan. Sinä olit tuntematon henkilö, joku, jota en tuntenut, ja ajattelin voivani tehdä sen ilman omantunnon tuskaa. Olisin vain antanut kasetin sinulle osana tutkimustasi ja sinetöinyt kohtalosi.

Ennen kuin saavuit, tajusin, mitä olin tekemässä; aioin pilata elämäsi. En kestänyt ajatusta, enkä kestä sitä vieläkään. Minua hävettää, herra L, ja toivon, ettet enää tutki smile.jpg:tä  varoitukseni jälkeen. Voi olla, että tapaat vielä jonain päivänä jonkun toisen hänen uhreistaan. Jonkun heikomman, joka aikoo noudattaa Smile.Dogin käskyjä.

Lopeta kun olet vielä koossa.

Terveisin,
Mary E.

Terence otti minuun yhteyttä kuun lopussa ja kertoi, että Mary oli tappanut itsensä. Siivotessaan hänen jättämiään tavaroita, poistaessaan hänen sähköpostitilejään ja tehden kaikkea muuta sen tapaista, törmäsi hän kyseiseen viestiin. Hän oli murtunut mies; hän itki sanoessaan, että minun tuli noudattaa vaimoni pyyntöä. Hän oli löytänyt kasetin, mutta poltti sen. Lopulta se oli vain tuhkakasa. Kasetti oli palaessaan sähissyt kuin eläin, ja se asia oli häirinnyt häntä.

Olin hieman epäröivä. En tiennyt, mitä voisin vastata siihen. Ensin ajattelin sen olevan vitsi, että pari olisi pelleillyt kanssani päästäkseen eroon minusta. Sanomalehdetkin kuitenkin varmistivat, että Mary E. oli kuollut. Tietenkään artikkeleissa ei puhuttu mitään itsemurhasta. Silloin päätin, että en tutkisi enää smile.jpg:tä - varsinkaan, kun minun loppukokeeni olisi toukokuun lopussa.

Maailmalla on kuitenkin tapa koetella meitä. Oli kulunut vuosi siitä, kun olin palauttanut haastattelun Mary E:n kanssa. Silloin sain toisen sähköpostiviestin:

Vastaanottaja: jml@****.com
Lähettäjä: elzahir82@****.com
Aihe: smile

Hei!
Löysin sähköpostiosoitteesi profiilistasi. Sanoit, että olit kiinnostunut smiledogista. Se ei ole niin paha, kuin muut väittävät, eli lähetin sen sinulle. Levitän vain sanaa.

:)

Viimeinen rivi aiheutti minulle kylmänväreet.

Sähköpostipalveluni mukaan siinä oli yksi liite - nimellä smile.jpg, tietenkin. Mietin hetken, jos vaikka lataisi sen. Se oli luultavasti feikki, ja vaikka se ei olisikaan, en ollut täysin varmistunut smile.jpg:n voimista. Mary E:n tunnukset olivat pelästyttäneet minut, kyllä, mutta hän oli joka tapauksessa mielenterveysongelmainen. Ihan oikeasti, miten yksinkertainen kuva kuten smile.jpg pystyisi tekemään ne asiat, joita sen piti aiheuttaa? Minkälainen olio pystyi valloittamaan ihmisen mielen vain katseen kautta?

Ja jos senkaltaiset asiat olivat mahdottomia, miksi legenda oli edes olemassa?

Jos lataisin kuvan ja Mary olisi oikeassa, jos Smile.dog tulisi uniini ja vaatisi minua levittämään sanaa, mitä tekisin? Eläisinkö elämäni kuin Mary oli sen elänyt, taistellen käskyä vastaan niin kauan, että kuolisin? Vai levittäisinkö sanaa tahtoessani rauhan? Ja jos valitsisin viimeksi mainitun, miten tekisin sen? Kenelle antaisin sellaisen taakan?

Jos tekisin niin kuin suunnittelin, eli kirjoittaisin artikkelin smile.jpg:stä, päätin, että voisin lisätä kuvan siihen
todisteena. Ja jokainen, joka lukisi artikkelin olisi uhri. Ja vaikka liitteenä oleva smile.jpg olisi aito, olisinko tarpeeksi arvaamaton pelastaakseni itseni sillä tavalla?

Pystyisinkö levittämään sanaa?

Kyllä. Kyllä pystyisin.

---

Teidän pyynnöstänne suomensin tämänkin. Tämä oli minulle tuttu tarina, josta pidän paljon. Ohessa on muuten mahdollisia kuvia smile.jpg:stä. Mikään näistä ei kyllä aiheuttanut minulle mitään reaktioita - ehkä pientä puistatusta.

Mitä luulette, voisiko tämä perustua tositapahtumiin?

- Nelli